Kysymys: Mikä saa ihmisen kyhjöttämään kolme kylmää
kesäkuista päivää teltassa, raapimaan hajanaisia muistiinpanoja punakantiseen
kirjaan ja myhäilemään itsekseen ajoittaisille ahaa-elämyksille? Vastaus: Sanat. Toisten
ilmoille päästämät viisaat sanat.
Me Lahden kansainväliseen kirjailijakokoukseen kerääntyneet satunnaiset
rivikuulijat taisimme olla yhtä mieltä siitä, että sanaähky silloin tällöin on
hyväksi. On etuoikeus saada ajattelemisen aihetta ja keskittyä. Ja totisesti keskittyä piti, sanoihan Juha Hurmekin, että nykyhetki on
fiktiota, koska se karkaa alta koko ajan.
Kirjailijakokouksen teema, Kirjailija tasapainotaiteilijana,
rönsysi moneen suuntaan: mennyt vai tuleva, henkilökohtainen elämä vai suuri
ajankuva, menestys vai rehellisyys, perinteinen kirja vai verkkokirja, oma
kieli vai valtakieli, kaaos vai tarinallinen järjestys. Kysymyksiä kertyi
enemmän kuin vastauksia, ja tasapaino miellettiin liikkuvaksi, alati muotoaan
muuttavaksi tilaksi.
Myös kirjailijantyön terapeuttisia ulottuvuuksia ehdittiin
sivuta. Parhaassa tapauksessa teksti on kaunokirjallisesti onnistunutta ja
samaan aikaan palvelee terapeuttisessa tarkoituksessa sekä kirjoittajaansa että
lukijaansa, kuten Jyrki Vainosen esimerkki novellista Pullo todisti. Joskus tietysti voidaan ottaa vähän kevyemmin. Lukiessa saa lomaa omasta päästään, kokouksen toinen puheenjohtaja Joni Pyysalo
heitti ensimmäisessä keskustelusessiossa.
Äärimmillään on kyse kuolemanvakavista asioista. Siinä missä
eurooppalainen kirjailija voi tuskailla, osaavatko lukijat ottaa vastaan hänen uudenmuotoisen
romaaninsa, toisaalla ei ole totuttu lukemaan minkäänlaista romaania - jos ylipäätään osataan lukea. Ja jossain kirjoittaminen voi olla vaarallista. Irakista
Suomeen päätyneen Hassan Blasimin mukaan sanoissa on voimaa, ne antavat hengittää häkin ulkopuolella.
Paitsi että yleisö sai istua teltassa kokousvieraiden kanssa
simultaanitulkkien suloäänet kuulokekorvissaan ja lämmittävä huopa ympärillään,
tasavertainen palvelu ulottuu myös jälkihoitoon. Verkosta löytyvät kaikki vieraiden alustukset: http://www.liwre.fi/alustukset_2015. Kannattaa lukea. Alustusten jälkeen on helppo jatkaa kirjoihin, joita vieraat ovat kirjoittaneet.
Oli ilo kuulla, kuunnella, olla puhumatta ja kommentoimatta,
keskittyä toisten sanoihin. Ahmimisen jälkeen riittää sulalteltavaa, vertailtavaa ja korjailtavaa - varsinkin omissa, kaavamaisissa ajatuskuluissa. Sitten kun on aika syventyä omiin
sanoihin, voi palauttaa mieleen Satu Taskisen lauseen: Ihmisen itsetuntemus ei ole omaan napaan tuijottamista vaan vastuun
ottamista.
Ilo on läsnäoloa. Läsnäolo on iloa. Kiitos kokouksen osallistujille ja järjestäjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti