Maaliskuun lukulista näyttää kovin kaunokirjalliselta:
Mark Haddon: Yöllisen koiran merkillinen tapaus. Luimme lukupiirissä tämän nuortenkirjaksi luokitellun, asperger-pojan maailmaa havainnoinnollisesti kuvaavan surullisenhauskan tarinan.
Kari Hotakainen: Ihmisen osa. Tutusti pisteliäs teksti vie lopulta yllättävänkin synkkään maailmaan, joka on nyt Helsingin kaupunginteatterissa siirretty myös lavalle.
W.G. Sebald: Vieraalla maalla. Maansa jättäneiden ihmisten tarinoista välittyy ihmeellinen viisaus ja kaiho.
Ian McEwan: Polte. Fysiikan nobelistin törppöily sekä yksityiselämässä että tiedemaailmassa tuottaa hilpeitäkin lukuelämyksiä, vaikka tästä oltiin ESS:n lukupiiriblogissa kovasti toistakin mieltä.
Joel Haahtela: Elena. Aloitin Haahtela-vajeeni täyttämisen tästä pienestä, kirkkaasta kirjasta, jonka ajattomuus ja paikattomuus välillä melkein häiritsivät, mutta lopun käänne teki kaiken ymmärrettäväksi.
Joel Haahtela: Perhoskerääjä. Tarina - ja osin tyylikin - toi hämmentävästi mieleen juuri lukemani Sebaldin kirjan.
Hannu Väisänen: Apupata. Aiemmin kolumneina julkaistujen pikku tekstien väisäsmäinen kuvaamisen ilo ja havaintojen tarkkuus pelasti pari kiireisen päivän väsynyttä iltaa.
Joel Haahtela: Lumipäiväkirja. Keski-ikäinen suomalaismies haikailee entisen, sittemmin terroristiksi ajautuneen, saksalaisen tyttöystävänsä perään filosofis-esteettisessä romaanissa.
Huhtikuusta taitaa tulla julmempi lukukuukausi, koska työt uhkaavat kasautua. Ensimmäisenä toiveena olisi nyt kuitenkin kevät!
