Kesäkuun lukemisiani ohjasi Lahden kansainvälinen kirjailijakokous. Pohdittavaa ja luettavaa jäi koko loppukesäksi. Alkukuusta sentään ehdin lukaista ihailemani Austerin teoksen.
Paul Auster: New York -trilogia (Lasikaupunki. Aaveita. Lukittu huone.) Kun vannoutunut fani lukee tämän peruskirjan vasta nyt, on toisaalta nolo olo mutta päällimmäisenä on tietenkin ilo: näin se kirjoitti jo silloin ja tätä samaa se kirjoittaa yhä ja se on hyvä se.
Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni. Messilän-kävijä, saksalainen filosofi, kirjoittaa ihanasta suomalaisesta vaimostaan ja suomalaisista kummallisuuksista keveästi, toki kliseitä mukana kuljettaen, mutta silti jotain uutta löytäen.
Kishwar Desai: Pimeyden lapset. Kirjailijakokouksessa aktiivisesti mukana olleen Desain synkkä kertomus tyttölasten kohtalosta Intiassa. Kamala sisältö painaa tässä tarinan kuljetusta enemmän.
Eleanor Catton: Harjoitukset. Myös Messilässä käyneen nuoren (s. 1985) uusiseelantilaisen kirjailijan ihmeellisesti polveileva, sisäkkäisten näyttämökuvien kertomus koululaisista, opiskelijoista, opettajista ja hyväksikäytöstä.
Annelies Verbeke: Nuku! Belgialainen kirjailijakokouksen vieras vie mukanaan unettomien ihmisten sekavaan ja armottomaan maailmaan ja tekee sen vieläpä hauskasti.
Olli Jalonen: Poikakirja. Tätä on kehuttu ja syytä onkin. Miten Jalonen voikaan kuvata 60-luvun koulupojan olemista niin, että mikään siitä ei tunnu epäaidolta, vaan välillä hymyilyttää ja useammin riipaisee syvältä sisuksista.
Palaan kirjailijakokouksen tunnelmiin vielä myöhemmin. Hyvää lukuheinäkuuta!
