tiistai 22. maaliskuuta 2011

Yhdistys nyt!

Otsikko on kömpelö mukaelma muinaisesta Pahkasian elokuvaotsikkovitsikimarasta, jossa oli mukana kirjastonhoitajan painajaiseksi mainittu elokuva Ilmestys, kirja, nyt!

Kevättalvi on kaikkien yhdistysaktiivien riemujuhlaa. On vuosikokouksia, joita varten laaditaan kaikenlaisia kertomuksia ja kirjallisia aikomuksia. Jäsenistöön valetaan innostusta. Samaan aikaan pitäisi haalia yhdistykselle varoja edes noista innostuneen jäsenistön maksuista. (Tule mukaan ja maksa!) Apuraha-anomuksia on lähetelty sinne tänne, hurskain toivein ja vilpittömin mielin. Kun on kerran yhdistytty, niin ollaan yhdistetyllä asialla.

Olen ollut tai olen yhä jäsenenä laulamisyhdistyksissä ja kirjoittamisyhdistyksissä ja lastensuojelemisyhdistyksissä ja koululaisten vanhempanaolemisyhdistyksissä ja kaupunkikulttuurin edistämisyhdistyksissä ja orkesterin tukemisyhdistyksissä ja opiskelemisyhdistyksissä ja mitä niitä mahtaa ollakaan. On hauskaa olla enemmän tai vähemmän kiihkeästi yhdistetyllä asialla. Hauskinta se on silloin, kun rahan keruu tai kerjuu ei ole yhdistetyistä tehtävistä se päällimmäinen.

Tänäänkin ovat mappien lukot naksuneet ja tietokoneen kirjastossa asiakirjat sujahdelleet kansioihin. Kiihkeys ei paljon auta, kun rekisteröidysti yhdistetyn asian viralliset paperit on saatava oikeaan järjestykseen. Kas, vähän keskittymistä ja hyvä rei'ittäjä, siinä on parempi apu aatteen palon hetkeksi unohtamaan joutuvalle kirjurille!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Helmikuun luetut

Lyhyt helmikuu ehti jo kadota alta, mutta tässä on lupaamani luettelo kuukauden luetuista:

Siri Hustvedt: Lumous. Ennen isoja Hustvedtin romaaneja kirjoitettu, mutta niiden jälkeen suomennettu nuoren naisen tunteikas ja lämminhenkinen tempoilu pikkukaupungin kesässä.
Kerttu-Kaarina Suosalmi: Hyvin toimeentulevat ihmiset. Lukupiiri vei taas kerran sellaisen kirjan ääreen, johon muuten en olisi tullut tarttuneeksi, ja päästi kiinnostavalle aikamatkalle 60-luvun lopun Lahteen.
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta. Verkkolukupiiri puolestaan toi tämän kauheista asioista kauniisti kirjoitetun ja koskettavan kirjan (onneksi) toista kertaa luettavakseni.
Jukka Tervo: Kevät räjähti käsiin. Kirjamessuilla tapaamani musiikkiterapeutin, runoilijan ja muusikon kirjoittama lyhytproosa tuo kurjat, surkuhupaisat ja pysähdyttävät nuorten tarinat esiin miljoona kertaa paremmin kuin tuhat sivua komiteamietintöjä tai poliitikkojen hurskaita sanoja.
Heikki Saure: Matka yli ymmärryksen. Heikki kertoo Anuirmeli Sallamo-Lavin elämän ihmeellisistä yliuonnollisuuksista niin luonnollisesti, että maallikko tempautuu mukaan ja kuulee kertojan äänen korvissaan.
Kaisa Neimala - Jarmo Papinniemi: Lukukirja. Kirja kirjoista. Kirja esittää mukavan pikakertauksen tutuista, eri tavoin sykädyttävistä kirjoista ja tarjoaa samalla monta hyvää uutta lukuvinkkiä.
Michael Frayn: Päistikkaa. Brittihuumorin eteenpäin potkima kohellus vie vanhan maalaustaiteen metsästyksen sellaisiin mittoihin, että siellä täällä on pakko nauraa ääneen.

Heikki Sauren kirjasta riittäisi puhetta pitempääkin. Olen vankasti sitä mieltä, että paikallisten kirjakauppojen olisi syytä tuoda kirja näkyville: lahtelainen kertoo kiinnostavasti lahtelaisen kokemista jännittävistä asioista. Kirjaa ei silti näy kaikkien kauppojemme hyllyssä, syyksi on kerrottu "ketjuohjaus" tai "liian pieni kustantaja". Noloa, sanoisin.