Enkä lue! Jouluna tuli loppu suorittamislukemiselle. Ei
muuten olisi tullut, mutta kun ei enää pystynyt. Jokainen kirja oli liikaa, vaikka
joulun pitäisi olla parasta nurkkiin varattujen tiiliskivien lukemisen aikaa.
Marraskuussa luin kauhean kasan hyviä kirjoja, siis oikeasti
hyviä kirjoja ja oikeasti hyvästä syystä. Joulukuussa en jaksanut lukea juuri mitään. Joulunpyhinä makasin
sohvalla ja katselin ruotsalaisia: Fannya ja Alexanderia ja Solsidanin
pölkkypäitä. Sitten tein jotain muuta hyödytöntä. Uuden vuoden tietämillä
velttoilin nojatuolissa ja katselin norjalaisia, vaikken olisi halunnut. Oli
Tour de Skin aika.
Nyt on arki taas ja kirjat ovat auenneet. Lukupiiri ehti onneksi kokoontua tällä viikolla ja saatella jäsenensä lempeästi yhteen.
Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on joutunut odottamaan, mutta se tulee
saamaan arvoisensa eli nautiskelevan lukurupeaman. Merete Mazzarella on
helpottanut vauhtiin pääsemistä, Jaakko Hintikan tuoretta kirjaa on pakko
kurkistella, sillä se kertoo filosofirakkaudesta.
Lukeminen kuuluu rutiineihini, se kuuluu töihini ja
vapaa-aikaani, arkeeni ja lepooni. Parin viikon totaalikieltäytyminen taisi
tepsiä. Luen taas. En suorita.
