Kesällä voi matkustaa. Jos matkustaa ulkomaille, vaikkapa
Ranskaan asti, joutuu helposti lentokoneeseen. Perillä voi onneksi käyttää junaa ja
varsinkin polkupyörää. Oskari Jalosen seuran (jota voitaisiin nimittää myös
Elävien pyöräilijöiden seuraksi) mukana pyöräilystä tulee itseään suurempaa,
kun raastavien mäkietappien ja tasaisempien unikkopeltomaisemien jälkeen
istutaan iltaa milloin hotelliksi muunnetussa vanhassa linnoituksessa, milloin
provencelaisia herkkuja pursuavan ravintolapöydän ääressä. Ylämäet yhdistävät!
Kuka tietää, missä on Verdon-joen kanjoni? Ennen matkaa
tutkin pelokkaana Google Mapsin ns. katunäkymiä tulevan reitin varrelta.
Euroopan syvin rotko, niin, ja sinne pitää mennä pyöräilemään – miksi ihmeessä? Kun siellä ollaan, vallitsee kuitenkin se kummallinen maan kamaran tuottama turva:
vaikka matalan kiviaidan takana putoaa satojen metrien kallioseinämä, jalat
pysyvät lähellä tien pintaa. Aivan toista olisi kurkkia kanjonin pohjalle
korkean auton kyydistä.
Kesäkuun alun Provence vaihtuu keskikesäiseen Suomeen ja
Päijät-Hämeeseen. Täkäläisten lomapäivien parhaita ovat ne pyörän
selässä vietetyt. Kun keskuspaikkana on Lahti, hyviä retkireittejä pitkin pääsee
vaikka mihin suuntaan. Jos yhdistetään polkupyörään toinen kesäinen kulkuneuvo,
saadaan tulokseksi rengasmatka: Urajärven kautta Heinolaan, sieltä laivalla
kotiin. Neljän ja puolen tunnin istuminen sopivasti nuhruisen sisävesilaivan
kyydissä on toki puuduttavampaa kuin yhtä pitkä rupeama pyörän päällä, mutta
tutut järvinäyt palkitsevat.
Innokkaimpien pyöräilijöiden mielestä Hollolan kirkon lenkki
saattaa olla tylsä klisee, mutta suotuisissa tuulioloissa se toimii aina, keväällä lintujen ja näin sydänkesällä piennarkukkien takia. Kahvit kirkonkylän kioskilla, viimeinen
pinnistys Messilän mäessä ja voittajan olo kotipihassa.
Pyöräilyelämyksiä voi etsiä sieltä tai täältä. Kun on reippaillut jalkansa veteliksi, saa mieli urheilusankaruutta tulvillaan istahtaa katselemaan lomapäivän huippuviihdettä, Tour de Francea. Muistakaa ensi sunnuntai 14.7. ja nousu Ventoux'n vuorelle. Siitä kirjoitti jo Petrarca.
