Kirjaluettelot ovat jääneet päivittämättä. Muistiinpanot ovat jääneet kirjoittamatta. Viisaudet ovat jääneet lukematta. Ryhtiliikkeet ovat jääneet käynnistämättä. Monta suoritusta on jäänyt puuttumaan.
Yhteen asiaan keskittymisen ilo voi joskus vallata ihmispolon mielen. Se yksi asia voi olla vaikkapa Bachin harjoittelemista. Johannes-passion oma stemma alkaa sujua, virheet vähenevät joka toistolla, kunnes koittaa autuas tila: kokonaisuus alkaa soida päässä. Ensin soivat kuorostemmat, lopulta orkesterikin, solistit vuorollaan. Kokonaisuus soi kun harjoittelen, kun kuuntelen toisten harjoittelevan, kun yritän saada illalla unta, kun kävelen alas portaita, ulos. Se jatkaa soimistaan luultavasti konsertin jälkeenkin.
Mikä onni, että valtaaja on juuri Bach! Arjen työt sujuvat paremmin, kun pääkopassa kaikuvat koraalit. Kuorossa laulaminen on aina hauskaa: ihmiset tulevat tutuiksi ja rakkaiksi, viikko jäsentyy harjoitusten mukaan, aivot ja muinoin hankittu säveltapailutaito joutuvat koetukselle. Ihaninta laulaminen on kuitenkin silloin, kun itse musiikki elähdyttää täydellisyydellään. Amatööri pääsee osaksi jotain itseään parempaa.
Hyviä kirjojakin on tullut luettua. Juuri nyt en kirjoita luetteloita tänne, joskus ehkä taas. Suorittamisen aika koittakoon sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti