Iloista uutta vuotta! Lapsellisen tyytyväistä tammikuuta!
Kaiken maailman uuden vuoden lupauksia annetaan, juu, mutta ei nyt tässä, ei.
Jonkinlaista myönteisyyden sanomaa voisi kuitenkin (yrittää) levittää. Kuka osaisi määritellä eron kriittisyyden ja kyynisyyden välillä? Miten vilpittömälle innostukselle ja pyyteettömälle kannustukselle voisi raivata tilaa? Voisiko keskustelu – varsinkin verkossa – olla muutakin kuin sättimistä?
Marmattamiselle löytyy aihetta loputtomiin, siis tosiaan oikeaakin aihetta. Kuka kuuntelee? Kuka jaksaa kuunnella aloittamatta itse omaa marmattamistaan? Huono on se, joka ei pärjää keskinäisessä valituskilpailussa.
Astuin tänään linja-autoon. Siellä istui noin seitsemän ihmistä, jotka kaikki näyttivät joko vihaisilta tai elämäänsä lopen kyllästyneiltä. Ehkä he olivat vain pukeutuneet suomalaisuuden naamioon. Tyhmä on se, joka hymyilee.
Naiivin tammikuun kunniaksi esitän lisää hyvän toivotuksia ja liitän tähän linkin hyvään kirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Keskustelun+eriytyvät+maailmat/Yhtään hymiötä en tähän kyllä kirjoita!
Lapsellisen iloista vuodenjatkoa sinullekin.
VastaaPoistaJa sitten marmattamaan: Linkkisi Hesariin ei aukea jollei ole tämmmöinen poloinen, oijoi-voivoi, jolla ei ole hankittuna/maksettuna lukuoikeutta kys. lehden digíversioon.
Hymiö? Olen kehitellyt surio'ta tuolla jossain omissa kirjoituksissani, mutt' ei senkään paikka ole tässä.
Näin se on: ei pitäisi yrittää liitellä (liidellä?) linkkejä johonkin, jos ei osaa. Kirjoituksen saattoi lukea Hesarin sivuilta ihan tavallisesti ilmestymispäivänä, ei varmaan enää. Taisi tulla taas innostuttua turhaan - hymiö!
VastaaPoistaOk.
VastaaPoistaOn se hyvä, ettet marmata, vaikka kommentissani
olevassa virkkeessä on useita ristiriitaa aiheuttavia ei-sanoja. Kiitos.