Kirjamessut jatkuvat Pasilassa vielä huomisenkin päivän, mutta minä väsähdin jo eilen iltapäivällä. Torstaina noudatin aikaisemmin julistamaani suunnitelmaa vielä melkein koko päivän, mutta perjantai meni enemmän tai vähemmän spontaaniksi käännähtelyksi. Toki torstaillekin mahtui muutama piristävä yllätys: Osmo Pekonen esittelemässä jälkimmäistä väitöskirjaansa, jokunen vanha kaveri, asiantuntevia ja ammattitaitoisia haastattelijoita.
Perjantaiaamu alkoi yleishälinästä huolimatta korvia hyväilevästi, kun Teemu Kupiainen soitti viulullaan Bachia. Jukka Mallisen Brodsky-puheiden innoittamana silmäilin antikvaaripuolen runohyllyjä ja löysin sieltä hyvin kohtuulliseen viiden euron hintaan Mallisen suomentaman Brodskyn runokokoelman, jonka rivejä joku aikaisempi lukija oli alleviivannut lyijykynällään pontevin ottein.
Petri Tammisen ja Jarmo Papinniemen keskusteluhetkestä kehkeytyi lämminhenkinen tuokio, vaikka samaan aikaan väkeä vaelsi katsomoon ja sen liepeille enemmän kuin olisi mahtunut. Haastattelun jälkeen pakenin paikalta, kun tuon elävän yleisöorganismin vellonta alkoi ahdistaa. Seuraavan session osanottajat Sofi Oksanen ja Jussi Halla-aho olivat houkutelleet hallin nurkkaan niin tiiviin ihmismassan, että jouduin käyttämään kyynärpäitäni (kohteliaiksi naamioitujen ”anteeksi”-kuiskausten saattelemana) päästäkseni pois paikaltani. Kohukeskustelu jäi siis kuulematta, mutta varmasti riittävän moni tiedotusväline kertoo (ja on jo kertonut) siitä oman versionsa.
Jo alkuiltapäivästä jalat olivat muuttuneet mukana laahattaviksi täyspökkelöiksi. Loisteputkivalo, tauoton kovaäänishäly ja ihmisvirrat käytävillä saivat niskalihakset kireiksi. Maalaisen teki mieli matkustaa kaupungin keskustaan rauhoittumaan. Täydessä raitiovaunussa istuminen oli hermolepoa.
Muutama kirja tuli kannettua kotiin, Brodskyn lisäksi mm. laulunuotteja, yksi P. Auster ja yksi H. Saure.
Muuten olen sitä mieltä, että Lahti on rauhallinen kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti