Nokian takana

Taas harjoittelimme laulamista. Swing It! ahkeroi Ismo Alangon ja Hectorin laulujen kimpussa huhtikuista konserttia varten. Jo tässä kuussa, 20. päivä lauantaina, pääsemme laulamaan esimerkkejä muutaman kuoron yhteiskonsertissa.

Ismo Alanko on – ah, ihanaa – ollut viime aikoina esillä monessa yhteydessä. Yle Teema näyttää parhaillaan sarjaa suomalaisesta rockhistoriasta, viime viikolla kanavalta tuli lisäksi Ismo Alangon nuori ja kaunis haastattelu vuodelta 1982. On hauska muistella vanhoja, mutta vähintään yhtä hauska on laulaa, ja laulaa juuri nyt.

Ihmeen ajankohtainen on kymmenen vuotta vanha Nokian takana. Sitä emme pääse vielä esittämään, mutta harjoitteleminenkin ilahduttaa niin paljon, että teki mieli liittää sen sanat tähän. Näin sen on Ismo Alanko kirjoittanut:

Syvällä Hämeen sydämessä, kaukana maailman kauheuksista,

Tampereen tuntumassa, Nokian takana,

pellon laidalla pieni, punainen mökki pellavaverhoineen.

Tuvan nurkassa poika tavaa Uljasta uutta maailmaa

Mitä on Nokian takana? Metsää, metsää.

Repussa kylän kirjastosta
lainattu kaikki paitsi Päätalot.
Kun korpikuusen alla
poika pänttää ekonomiaa,
mummot päätään puistelee ja supisee:
Poika päätyy nuorena hautaan, kaatuu sydänkohtaukseen.

Mitä on Nokian takana? Metsää, metsää.

Maailmaan poikaa äiti valmistaa,
mökissä pojasta leipoo johtajaa:
teet miljoonia ja onnen maan,
sua kohta kaikki kumartaa.
Kumisaappaat saavat jäädä porstuaan,
poika lähtee eikä palaa vaikka äiti odottaa.

Mitä on Nokian takana? Metsää, metsää.

Tonneittain puutavaraa
ja avaraa maisemaa.

Mitä on Nokian takana? Metsää, metsää.

On niitä muitakin: Paratiisin puu, Rakkaus on ruma sana, Kun rakkaus on rikki, Levottomat jalat. 

Runoa, runoa! Ja saa laulaa.