Heikki Valpola, monipuolinen musiikkimies

Tämä teksti syntyi Kuoroviihde-lehden toiveesta ja unohtumattoman pyöräretken innoittamana.


Päivää, herra Valpola

Äänirauta heilahtaa ja ”Oman kullan silmät” kajahtaa pikkuravintolan pöydän ääressä Verdunin kaupungissa. Heikki Valpola ja me muutamat muut suomalaiset polkupyöräilijät innostumme antamaan laulunäytteen ranskalaisille illanistujille. Kirjava seurueemme on taas yhden päivän ajan saanut nauttia lorrainelaisen maalaismaiseman lisäksi paikallisista herkuista ja vilkkaasta keskinäisestä keskustelusta.

Viikon mittaisella retkellä on siis mukana myös Heikki Valpola, monipuolinen ja aktiivinen musiikkimies, säveltäjä ja Sibelius-Akatemian lehtori. Kuoroväelle Valpola on tullut tutuksi Kullervo-kuoron pitkäaikaisena johtajana ja vuodesta 2000 alkaen myös Karkkilan viihdekuoron vetäjänä. Suurimman työn hän on kuitenkin tehnyt säveltämisen ja opettamisen parissa.

Säveliä valkokankaalle ja kuoroharjoituksiin

Kuoroihmiset tuntevat Valpolan kansanlauluhenkiset laulut, jotka ovat syntyneet hänen omien kuorojensa tarpeisiin. Hän on säveltänyt myös paljon kamarimusiikkia, erityisesti harmonikkakokoonpanoille. Musiikki balettiin Sali No 6 valmistui Suomen Kansallisbalettia varten 1982. Moni Valpolan sävellys on meille tuttu kenties tietämättämme, koska hän on tehnyt musiikin useisiin elokuviin ja tv-ohjelmiin: esimerkiksi Timo Linnasalon Päivää, herra Kivi, Veikko Kerttulan Iso vaalee, Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Tulipää ja Jörn Donnerin Miestä ei voi raiskata.

Elokuvasäveltäminen on Valpolan mukaan oma erityislajinsa: - Siinä harvoin kirjoitetaan valmista, konserttikelpoista musiikkia, sillä ääniraidan osaksi kelpaa pelkistetyimmillään yksi ääni, sen jatkuva ärsyttävä toisto, kaukainen sointu tai keskeneräinen melodia, joka herättää jonkin tunnetilan.

Joskus elokuvasävelet ovat toki muotoutuneet kokonaisuuksiksi ja päässeet konserttielämäänkin: esimerkiksi Kolme kuvaa concertinalle ja jousikvintetille ovat peräisin Veli-Matti Saikkosen ohjaamasta tv-elokuvasta Sujut. Samoin on laita kuorosarjan Kolme laulua Kalevalasta, joka syntyi alunperin Veikko Kerttulan TV-elokuvaan Kuu paistaa hellästi.

Maailmalla Valpola tunnetaan varsinkin harmonikkasävellyksistään, joita esitetään jatkuvasti mm. harmonikkakilpailuiden teoksina. Harmonikan käyttö etenkin kamarimusiikissa johtuu paljolti jo 1970-luvulla alkaneesta yhteistyöstä harmonikkataiteilija Matti Rantasen kanssa. Rantanen toi instrumentin aikoinaan myös Sibelius-Akatemiaan.

Raja-aidat nurin

Kun puhe tulee tyylistä, Valpola kertoo vierastavansa musiikin keinotekoisia tyylirajoja, joilla karsinoidaan ihmisiä esimerkiksi ”klasareihin, jatsareihin, rokkareihin tai kansanmuusikoihin”. Niinpä hänen oma tyylinsä on muokkautunut vähitellen juuri sellaiseksi, mitä se tällä hetkellä on.

- Rajat synnyttävät liikaa ennakkoluuloja, paheksuntaa, jopa silkkaa rasismia. Joka niityllä voi kulkea ja poimia omat vaikutteensa, muokata omat kielikuvansa ja sävynsä siitä kaikesta, mitä on eläessään itseensä imenyt. Se on oppimista ja ilmaisua, sanoo Valpola.

Musiikin teoriaa ja käytäntöä

Heikki Valpola on toiminut Sibelius-Akatemian lehtorina vuodesta 1980 alkaen ja opettaa siellä yhä sävellyksen ja musiikin teorian osastolla. Säveltämiselle aikaa on yleensä ollut viikonloppujen lisäksi kaksi päivää viikossa, kun kolme päivää on varattu opetustyölle ja kuoroille. Toki usein nuo päivät saattavat venähtää pitkälle yöhön asti.

- Opettaminen ja säveltäminen tukevat toisiaan mainiosti, koska tunteja valmistellessani joudun penkomaan asioita, joihin en aiemmin ole törmännyt. Opettaminen on siis myös jatkuvaa oppimista. Toisaalta vuosien varrella kertynyt oma kokemus on kullanarvoista pääomaa ja siitä riittää välitettäväksi opiskelijoillekin, Valpola kertoo.

Helsinkiläisen Kullervo-kuoron johtoon Heikki Valpola tuli vuonna 1984, ja tästä asti tuo omaleimainen kokoonpano on esittänyt johtajansa säveltämää musiikkia, toisinaan maailmalla kiertäen. Kuoron ohjelmistossa ovat olleet mm. sävellyssarja Ilpo Tiihosen Helsinki-aiheisiin runoihin sekä sävellykset Kalevalan ja Kantelettaren teksteihin.

Karkkilan viihdekuoro, joka juuri vietti 30-vuotisjuhlaansa, sai paikkakunnalla asuvan Heikki Valpolan ohjaksiinsa vuonna 2000. Paikallisen laulajakokoonpanon vetäminen on mukavalla tavalla osa paikallista sosiaalista elämää.

Pyörän selässä Euroopassa

Sateinen aamu koittaa Verdunin kaupungissa, ja sekalainen seurueemme valmistautuu päivän etapille. Polkeminen on vain yksi osa näitä Oskari Jalosen seuran kulttuuripainotteisia pyöräilymatkoja, joita professori Tarmo Kunnas on jo vuosien ajan vetänyt. Retkillä kohtaavat erilaiset ihmiset erilaisilta elämänaloilta, hyvä ruoka ja juoma, uudet maisemat ja niiden historia. Heikki Valpolankin mukaan ajatukset kummasti tuulettuvat. Kypärä päähän, lahkeensuut kireälle ja satulaan! Illalla polvissa tuntuu, mutta taas on päästy 70 kilometriä eteenpäin ja koettu ranskalainen syyssade, hartaina tuijottavat lehmät ja liikkeellä olon ilo. Muutama laulukin saa taas päästä ilmoille!