Erehdys ja yritys

Paluu pienyrittäjän maailmaan on hauskaa ja kamalaa. Mitä kaikkea ne keksivät avuttoman vasta-alkajan kiusaksi? Yritysrekistereitä, tilaa ja näkyvyyttä. Yllättävän ärhäkkää markkinointia tulee luurista: jos et ymmärrä omaa parastasi ja osta tätä palvelua, paha markkinavoima sinut perii, et näy missään etkä oikeastaan ole olemassa ollenkaan.

Kohta on kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun aloittelin Kirjakauppa Tarinaa. Silloin en – minä  kauppatieteellisesti koulutettu raasu – ymmärtänyt, että melkein kaikki näiden ns. palveluiden myyskentelijät olivat ei-niin-välttämättömällä asialla. Yhdessä tapauksessa piti lopulta värvätä palvelulle purkaja, joka sekään ei toiminut aivan raikashenkisesti.

Kokonaan en näköjään ole sisäistänyt noita vuosien takaisia kantapääoppeja. Juuri tänään jaaritin erään markkinointihenkilön kanssa puhelimessa minuuttitolkulla, koska luulin hänen oikeasti tekevän hyväntahtoista referenssityötä, jota ei maksaisi minulle mitään. Pian kuitenkin alkoi se tuttu litania: kun tämä näkyvyyskampanja hoidetaan näiden ja näiden sivujen kautta, kustannukset minulle ovat vain muutaman kympin kuukaudessa. Mistä kumpuaa tämä kumma luulo: kun ihminen perustaa toiminimen, hän on valmis tuhlailemaan turhuuksiin ja menettämään kaiken kontrollin.

Kotisivut on toki oltava, jees jees. Ja etujärjestöt pitänevät omistaan huolen, kiitos kiitos. Mutta kuinka moni yrittäjäksi ajatunut tai siihen varta vasten pyrkinyt, uudesta innostunut ihminen on valmistautunut tähän houkuttelu- ja pelottelusoittojen tulvaan? Yleensä puhelun saa päättymään, kun suoraan kysyy palvelun hintaa ja kertoo, ettei ole missään tapauksessa varaa eikä halua maksaa sitä.

Vaikka markkinoitsija kuinka kaikkitietävästi surkuttelisi ymmärtämättömyyttäni, pysyn lujana. Tämän päivän toinen soittaja tuhahti ja sammutti puhelun, kun ilmoitin itse päättäväni omista näkyvyysasioistani.

Oi siskot ja veljet, pitäkää tekin puolenne!