Kirjoitin muistilapun. Se katosi. Luin joulukorttiosoitteistoa.
Se oli vanhentunut. Elin torstaita, mutta olikin keskiviikko. Aikataulut pettävät, tavarat ovat väärissä paikoissa. Tästä meille
huudetaan joka lehden sivuilta ja blogeista: älä stressaa, älä hössötä! Täydellistä
ja oikeaoppista joulua on niin paljon ympärillä, että neuvoja on joskus vaikea
kuunnella.
Kiireisen päivän ilta kotona: järkevä olisi järjestänyt,
paketoinut ja siivonnut. Sen sijaan raivasin keittiön pöydälle tilan,
sanomalehtipinojen ja joulukorttien viereen, kirkasvalolampun ja joulutähden
katveeseen. Iltakahdeksalta aloitetettu työ valmistui ennen kahta yöllä. Mikä
oli tulos? Tuhannesta palasta koottu imelä joulukuva.
Joulupalapeli tuli lapsuudenperheeseeni vuonna 1975 rakkaan
Amerikan-serkun, Gailin, mukana. Siitä asti olen koonnut sen joka joulu, joskus
jopa kahdesti. Se on ikioma joulurituaalini. Tuhat palaa, joista melkein
jokaisen paikan tiedän etukäteen. Ensin valmistuu perheenäiti violetissa
puvussaan, sitten joulukuusi, lasten sänky tilkkupeittoineen, viimeisenä
kirjaimet Twas the night before Christmas.
Toista viikkoa olin tuskaillut terävän niskakivun kanssa.
Vajaan kuuden tunnin kenottaminen pöydän ääressä palasia tuijottaen paransi sen.
Aamulla purin kuvan taas palasiksi, kauhoin ne sekaisin valmiiksi seuraavaa
kertaa varten. Tämä riittää: täydellisen joulun kuva, jonka voi joka vuosi
rakentaa uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti