maanantai 24. syyskuuta 2012

Syventymisen iloa


Viime lauantaina 22.9. Lahdessa järjestettiin pienimuotoinen Arto Kytöhonka –seminaari. Ja tämä on totta: se oli kirjallisuustilaisuus, jossa syvennyttiin yhteen asiaan, yhden miehen elämäntyöhön kaikkine kummallisine rönsyineen. Ei siis tyydytty vain huitaisemaan pintaa ympäripyöreillä jokapaikanviisauksilla, vaan kuunneltiin ja keskusteltiin. Paikalla oli muitakin kuin ne lahtelaiset peruskävijät: runoihmisiä, kirjallisuusihmisiä, sukulaisihmisiä vähän kauempaakin.

Ensin tuli näyttely: Heikki Saure innostui löytämistään arkiston aarteista ja sai yhteistyössä Päijät-Hämeen aluetaidemuseon kanssa aikaan näyttelyn Kytöhongan elämäntyöstä. Fellmannian näyttelytilan seinille on ripustettu kuvia runoista ja kuvia kuvista. Tiivistetysti kerrotaan, mistä oli kysymys: aluksi vakavammin otettavasta tai ainakin ajan tekijöitä kunnioittavasta runosta, sitten yhä kokeellisemmista virityksistä, kuten varhaisista runogeneraattoreista, pienkustantamisesta, kuvataiteen kokeiluista, postitaiteesta.

Lauantaina tuli seminaari ja aurinko paistoi. Viitisenkymmentä kiinnostunutta seisoskeli Fellmannian edustalla kädet puuskassa, kun Lahden kansanopiston teatterilinjalaiset, vasta tänä syksynä aloittaneet, esittivät hämmästyttävän performanssin Kytöhongan runoista: Näetsen. Kädestä pitäen valkopukuiset nuoret ihmiset veivät kuulijat näyttelytilaan, missä tuolit eivät olleet riittää.

Runoja kuultiin myös runoilijoiden esittäminä, kun Miia Toivio ja Marko Niemi lukivat yhdessä otteita Venetsialaisesta sarjasta. Jukka Mallinen ja Leevi Lehto erittelivät Kytöhongan kirjallisia tekemisiä ja niiden sijoittumista ajan kirjalliselle kentälle. Haavikko, Anhava, Saarikoski, Leevi Lehto luetteli Kytöhonkaan suoraan vaikuttaneita runoilijoita. Myöhempi vetäytyminen sivuun oli vapaaehtoista, oli Mallisen ja Lehdon näkemys.

Mukana oli myös henkilökohtaisia muistoja, kun Hannu Niklander kertoi hupaisiakin yksityiskohtia yhteisistä ajoistaan Kytöhongan kanssa ja Kari Seitsonen valotti runogeneraattoreiden syntyhistoriaa.

Onneksi tämä ei  jäänyt tähän. Syventymistä voi jatkaa kattavilla ja kauniisti toimitetuilla Museum of Modern Arto –sivuilla, jotka löytyvät digitaalisen runouden portaalista, Nokturnosta: www.nokturno.org

Niin, uskallanko minä häiritä maailmankaikkeutta -näyttely on avoinna Fellmannian alakerrassa vielä tämän viikon perjantaihin 28.9. asti. Kannattaa käydä lueskelemassa Kytöhongan monenkirjavista tekemisistä. Samalla voi lähettää maailmalle oman runon – nappia painamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti