Harjanteiksi kasautunut hiekka ratisee pyöränkumien alla. Lätäköitä on väisteltävä, jäätä on varottava, loskassa renkaat uhkaavat joutua sivuluisuun. Silti ei tarvita kuin aavistus alamäestä, niin jo lähtee ajopeli kulkemaan. Vielä ei tuoksu muta tai sammal eikä peippo laula, ja Porvoonjokeakin kattaa kellastuva jää. Mutta pian kevät aukeaa.
Polkupyörällä ajaminen on oma vapauden lajinsa. On tietysti urheita talvipyöräilijöitä, jotka eivät nastarenkaineen häiriinny lumesta tai jäästä, jotka osaavat pukeutua viiltävään pakkasilmaan. Sitten on meitä pyöräilyromantikkoja, joiden mielestä kevät on yhtä kuin ensimmäiset pyörälenkit ja joutsenten toitotus ja leskenlehti. Aluksi kuraantuvat niin lahkeet kuin pyörän pinnat, mutta viikko viikolta roiskeet vähenevät, asfaltti kuivuu, viima muuttuu lempeämmäksi.
Pyöräily on aistihavaintojen juhlaa. Nähdä, kuulla, haistaa, tuntea puristus reisissä tai veren maku suussa, kun ylämäki jyrkkenee. Muutamat uuden kevään riitit toistuvat joka vuosi: Hollolan kirkon lenkki, Kymijärven ympäriajo, Ämmälän peltojen ihailu. Kohta on edessä myös seikkailu Ranskan kamaralla, kun hilpeä seurueemme polkee viikon ajan ympäri Burgundia. Mikä ihana tapa paeta pääsiäistä!
Kun asuu Lahden keskustassa, pyöräily on helppoa. Kotimatkaa ei tarvitse tehdä ylämäkeen. Tyylikkäät pyöräparkit ja aina priimakuntoiset kevyen liikenteen väylät ovat kauniita ajatuksia, mutta omalla tavallaan niin liikuttavan teoreettisia. Talvea ja mäkiä tästä kaupungista ei kuitenkaan saa pois, ja se on hyvä se.
Kyllä tämänkin tarvepyöräilijän on kohta saatava itsensä pyörävajaan tarkistamaan välineen kunto ja aloitettava. Vaikka oma pyöräreissumme odottaa vasta lokakuussa, on takamus ja kintut saatava tottumaan satulaan ja polkimiin ja pää taas vauhdin hurmaan tai piinaavaan vastatuuleen.
VastaaPoistaPuoliso on vaatinut minua kokeilemaan maantiepyörää nykyisen hybridin sijasta - muuten en vastusta kevyempää menopeliä, mutta lukkopolkimien kanssa arastelen. Toisaalta totuin niihin tandemreissujen aikaan, joten kai sitä vain pitää uskaltaa. Vierastan myös käyräsarvia ja kumaraa ajoasentoa. No, katsotaan, mihin vielä tutun pyöräkauppiaan luona innostun.
Kevyellä käyräsarvipyörällä olen ajanut vain yhden lenkin vuosia sitten. Kyllä se kulki, mutta kun tulee retkeiltyä kaiken maailman hiekkateillä, monitarkoitusvehje sopii paremmin. Ja leppoisuus säilyy, säilyy, säilyy... Lukkopolkimia pitäisi kai kokeilla, mutta tällä koordinaatiokyvyllä ei oikein rohkene.
PoistaNastoittamaton talvipyöräilijä (not so)proudly presents: Viime perjantaina kaaduin ekan kerran tänä talvena, Tähtitorninkadulla, joka oli edellisillan räntäsateen jäljiltä hyvin sohjoinen (no, niin on ollut koko talven huonosti hoidettu) mutta kas, yöllä olivatkin lätäköt paikkapaikoin jäätyneet; siihen sitten porhalsin aika hyvää vauhtia veden ja sohjon peittämään ajouraan, mutta pohja olikin sileässä jäässä. Muutaman metrin taiteilin , kunnes pyörä yht'äkkiä katosi alta, ja löysin itseni kyljellään viereisestä ajourasta. hah.
VastaaPoistaPolveen tuli ruhje ja ylpeyteen lommo. Onneksi kello oli puoli viisi aamulla, eikä kovinkaan moni nähnyt toilailuani, ja lehdenjakajakin autoineen oli jo mennyt , eikä näinollen osunut ajmaan ylitseni.
Hyvää Burgundin pyöräilyä. Kerro sitten, onko Burgundin pata siellä parempaa kuin täällä.
Auts ja outs! Aamuvarhainen talviolosuhdepyöräily on siis todistettavasti uhkarohkeaa. Jää sulakoon! (Ensi perjantaiksi on kuulemma ennustettu lumimyrskyä.) Vammat parantukoot!
Poista