Kuka käy kirjallisuusistunnoissa? Ketä kiinnostaa juuri julkaistu suomalainen kirja? Olemmeko me keski-ikäiset naiset, tuo kirjallisuuden kuluttajien vähätelty ydinjoukko, kaikkien edes vähän kulttuuria sivuavien yleisötilaisuuksien pelastus?
Parisen viikkoa sitten minulla oli ilo tutustua Keravan kauniiseen ja toimivan tuntuiseen kirjastoon. Samalla sain haastatella kahta Avain-kustantamon kirjailijaa, Meritta Koivistoa ja Heikki Saurea. Koiviston samana päivänä painosta tullut Poissa on kiinnostava ja kauhistuksen väristyksiäkin nostattava romaani entisten lastenkotilasten yhteisestä salaisuudesta ja aikuisuuden mukanaan tuomista kiemuroista. Heikki Sauren kirjoittama teos Matka yli ymmärryksen, joka kertoo lahtelaisen ystävämme, suomentaja-toimittaja Anuirmeli Sallamo-Lavin yliluonnollisista kokemuksista, ilmestyi jo talvella ja on siitä lähtien ollut monenlaisen huomion ja kiinnostuksen kohteena.
Keravan kirjastolle oli kertynyt mukavankokoinen joukko kirjojen ystäviä. Kuten usein tämänkaltaisissa tilaisuuksissa, enemmistö yleisöstä oli naisia, enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhempiakin. Ovensuussa pistäytyi myös muita: koululaisia, nuoria aikuisia, kahvin ja pullan paikalle houkuttelemia ohikulkijoita. Kun ovi on auki, mukaan on helppo tulla - vaikka vain pieneksi hetkeksi. Koskaan ei voi tietää, mikä on se silmänräpäys, jolloin kiinnostus kirjaan tai sen kirjoittajaan syttyy.
Ikkunoiden ulkopuolella hohtaneen vastaherätetyn vihreyden innostamat kuulijat kyselivät kummaltakin kirjailijalta viisaita, osin kerrassaan filosofisia kysymyksiä. Siis: keski-ikäiset naiset ovat korvaamaton luonnonvara, joka pitää toisten järjestämiä kulttuuritapahtumia käynnissä ja samalla tuo niihin omaa sisältöään. Tällaiset tilaisuudet ovat vastavuoroisuudessaan korvaamattomia myös kirjailijalle. Keravallakin yleisön kysymykset johtivat ihan oikeaan keskusteluun: Miten kirjoittaa itselle todella tärkeistä asioista? Miten tiettyyn aiheeseen syventyminen ja siitä kirjan kirjoittaminen muuttaa kirjoittajan suhtautumista maailmaan?
Onnistuneen tilaisuuden jälkeen kyseleminen ei lopu, vaan jatkuu muissa muodoissa, toisten seurassa, toisenlaisina hetkinä. Kiitos Keravan kirjaston väelle mukavasta illasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti