Ruokaa ja kirjoja = joulu

Joulu ei näytä tulevan ilman kirjoja, ei edes entisen kirjakauppiaan kotiin. Vaatii se muutakin: kuusi on noussut olohuoneen nurkkaan ja ajanut kiinanruusun tieltään keittiöön. Nyt on siis kimaltava metsä yhdessä huoneessa ja vihreä viidakko toisessa. Perunalaatikon ja maustekakun aromit sekoittuvat toisiinsa. Kirjat on paketoitu hyvissä ajoin, jotta ne voidaan aattoiltana riipiä papereistaan, niitä voidaan nuuhkia ja selailla, lukea sieltä täältä, ihastella. Niin on ollut aina: lapsena jouluaattoon kuului uuden Mitämissämilloinin tutkiminen. Silloin ensimmäiseksi piti lukea missiuutiset ja elokuvaensi-illat.

Ennen uusien kirjojen kimppuun käymistä voisi yöpöydälle kertyneestä kasasta lukea seuraavan lukupiirikirjan (Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa) ja kiinnostavan lainakirjan (Joyce Carol Oatesin Kosto: rakkaustarina). Ainakin tuo jälkimmäinen takaa varmasti leppoisan joulumielen. Loppuvuodesta kaunokirjojen lukuvauhtini hiipui hiipumistaan, ja viimeksi loppuun saamani kirja oli Alan Drewn Vesipuutarhat, joka hyvästä tarkoituksestaan huolimatta jätti lukijansa vähän väkinäisiin tunnelmiin. Välillä tuntui, että lukemisen ymmärtämisen sijaan oleellista oli rautalangasta vääntämisen ymmärtäminen.

Olen käärinyt yhden kirjapaketin itsellenikin, noin ihan varmuuden vuoksi. Muuten lukukirjat kiertävät huushollissa mukavasti lukijalta toiselle. Uudessa Suomen Kuvalehdessä haastateltu Jarmo Papinniemi sanoo osuvasti: "Suomessa kaikki lukevat saman kirjan. Se on ajattelun velttoutta." Hyvähän se on, jos me kaikki luemme saman hyvän kirjan. Surettaa kuitenkin kaikkien niiden lukematta jäävien hyvien kirjojen puolesta. Niitä on niin paljon.

Joulu tulkoon läpitunkevasti markkinoituine kirjoineen ja varmaan ähkyyn johtavine herkkuineen. Uskon vakaasti, että lukeminen ja syöminen ovat ihmiselle hyväksi.

Rauhallista Joulua!